Groomi, superhenkilö

27.3.2017


Lauantaina herätys klo 6.30. Flunssassa. Koska on vaan ihan pakko päästä Urjalaan. Olin siellä viimeksi noin kuusitoista vuotta sitten Vekkulin kanssa valjakkoajokilpailuissa. Se on ihan oma tarinansa se, jota en nyt ryhdy aukomaan, paitsi että siitä asti on sisälläni asunut pieni valjakkoajon harrastaja. Resurssipulan takia omat hevosajeluni ovat kallistuneet enemmän tuohon työajopuoleen, josta saattaa muutama ropo jäädä käteenkin, valjakkoajossa kun niitä roposia kuluu enemmän kuin laki sallii. Kallis laji. Aaivan liian kallis. Mutta niin saakelin hauska ja mukaansatempaava. Ja eihän niiden maratonvaunujen hankkimiseen mennyt kuin viisitoista vuotta. Harmi vaan että hevonenkin oli vanhentunut saman verran eikä sillä viitsinyt enää lähteä reuhtomaan tuonne pitkin pöpelikköjä. Mutta nyt on tämä urheilijanuorukainen, Prinssinakki. Sillähän on virtaa juosta vaikka pohjoisnavalle, oli pöpelikköä tai ei. Että jos nyt vihdoinkin olisi tämän lajin vuoro, vaikka resurssit on kyllä lähes yhtä paskat kuin ennenkin. Puhun lähinna ajasta ja rahasta.

17522798_10210813614110085_7671528876736508107_n

Siellä myö mennään kovaa ja rapa lentää (minä olen tuo joka roikkuu perässä, groomi siis)

Mutta groomi. Tarvitsen sellaisen. Tarvitsen tyypin joka roikkuu vaunujen takana ja pitää ne pystyssä kun kiitonakki kurvailee. Ilman kunnon taustajoukkoja ei tätä lajia harrasteta. Sisko taitaa olla ainoa tuntemani henkilö toistaiseksi joka on innostunut lajista, joten ei muuta kun treffit Hyvinkään Apsille ja pakun nokka kohti Urjalaa ja groomikurssia.

Köhin, niistin ja opin kurssilla paljon, mutta eniten opin siitä miten paljon groomin tehtäviin kuuluukaan. Siis ei todellakaan riitä että hän siellä vaunun takana nyt vähän hilluu, vaan hänen on oltava asiantuntija saakeli ihan kaikessa! Hänen pitää osata vastustaa keskipakoisvoimaa aivan holtittomasti kääntyilevässä kärrissä omilla, rajallisilla voimillaan. Pitää osata valjastaa, puunata, ruokkia, letittää, pintelöidä ja mankeloida. Pitää osata lukea karttaa, laskea vauhteja ja välimatkoja ja suunnistaa ja kertoa jos kuski on ajamassa muita valjakoita päin. Olisi myös hyvä omistaa c-kortti, ensiapukortti ja aselupa. Kokkaaminen on myös hyvä taito. Ja kun hän roikkuu henkensä edestä vaunuissa kiinni, tulisi hänellä olla mukana, en tiedä missä, varmaan jossain rinkassa, vähintäänkin jesaria, nippusiteitä, varapiiska ja kokonainen työkaluarsenaali jos vaikka vaunuista irtoaa pyörä kesken kisojen. Luonnollisesti hän osaa myös korjata sen. Ehkä rinkasta löytyy myös kengitysvälineet ja varavaunut.

Niin ja unohdinko sanoa että groomin pitää siis myös osata kaikkien valjakkoesteiden reitit ja varareitit ulkoa, koska jos kuski sekoaa radalla niin groomin tulee osata neuvoa hänet esteeltä ulos kunnialla.
Ja kaiken tämän lisäksi groomin tulee näyttää hyvältä. Istua koulu-ja tarkkuusosuudessa selkä suorana, napit ojossa ja pitää turpansa kiinni vaikka kuski saisi äkillisen dementiakohtauksen. Groomi ei saa myöskään ikinä valittaa esim. kastuneista kengistään, sillä se on pois kuskin kisasuorituksesta. Vessassa ei saa myöskään käydä siitä hetkestä eteenpäin kun hevonen on valjastettu.
Pitää siis olla superihminen! Sisko kyllä lähti ajamaan motaria väärään suuntaan jo ennen sitä Hyvinkään tapaamispistettä vaikka siellä on isot siniset kyltit mihin mikäkin tie vie. Että mulle voi ilmottautua jos joku tunnisti tästä superihmiskuvauksesta itsensä ja on kiinnostunut groomin hommasta. Että löydettäis maaliin.

17362485_10210813613670074_3388723892039698313_n

Tämä kokenut vuonohevonen muuten veti kurssilla ilopukit, jalka jäi vetoliinan väärälle puolelle ja sitten laukattiin holtittomasti kenttää ympäri. Groomi (en minä enää silloin) lensi kyydistä kuin leppäkeihäs, joten kypärä ja turvaliivi ei ole ollenkaan liioittelua tässä hommassa!

Katsotaan mitä tästäkin hommasta nyt sitten tulee. Että tuleeko yhtään mitään vai ruumiita. Mutta aina pitäisi muistaa se sääntö että jos ei mitään osaa niin ainakin tulisi näyttää hyvältä. Ja voin kertoa että vaikka hevosajokilometrejä on kertynyt ihan reilusti, niin itselleni vaikein asia tulee olemaan ajopiiskan käyttö. Siis jo pelkkä se että sitä täytyisi oikeasti pitää kädessä eikä siinä piiskatelineessä. Puhumattakaan siitä että antaisi sillä enemmän tai vähemmän hienovaraisia ohjeita hevoselle sen kylkiä piiskan narulla hivellen samalla kun tulisi säilyttää hyvä ohjastuntuma. Not gonna happen. Pitänee aloittaa kuivaharjoittelu ja kulkea piiska kädessä esim ruokakaupassa käydessään. Ehkä hivellä sillä hernekeittopurkkeja.

IMG-20170328-WA0000

Valjakkonakki <3

Itse kurssi oli erittäin hyvin järjestetty ja ruoka oli herkullista. Aikataulut piti ja puhujat olivat innostuneita asiastaan. Hinta oli myös kohtuullinen, ellei suorastaan halpa, joten jos valjakkoajo kiinnostaa lajina, mutta ei ole esim. ajohevosta, niin groomauksen kautta kannattaa lähteä tutustumaan lajiin. Se on ennen kaikkea hauskaa, eikä siinä varmaan ihan heti tarvitse superhenkilö olla :D

Tässä pari videopätkää Prinssin valjakkotreeneistä maneesilla. Groomina (silloin kun ei kuvaa) ja kuvaajana (silloin kun ei groomaa) Jaana Mikkonen. Piiska sujuvasti telineessä.