Kiitos ihmiset

26.8.2017

Kun on tapahtunut ihan hirveästi kaikkea, eikä tiedä mistä aloittaa ja mihin lopettaa. Sitten on vaan hiljaa pitkään ja odottaa että inspiraatio tulee itsestään, vaikka tietää ettei se toimi niin. On vaan otettava ja tehtävä, vaikka sitten sokkona kaaoksessa, kunhan tekee. Ja järjestää sitten myöhemmin.
Kaikki on vaan niin hienoa juuri nyt. Kaikki Kaviokyydin askareet. Tai no, ”askar” on ehkä aika kaukana näistä projekteista joita viime aikoina on tullut tehtyä.
Yhdelle keikalle jouduin ottamaan vuokrapakun oman auton hajottua, ja vuokrapakun vuokraajasetä viihdytti toivottamalla ”hyvää projektia”. Ja hyviä ne on olleetkin.

Kesän puolivälissä sain tietää että syksyllä saan vuokralle tallin jota olen vähän sivusta kytännytkin. Talli on hyvällä ja kauniilla paikalla, ja ympärillä on useita muita talleja. Mini-Ypäjä siis. Ja mikä parasta: pääsemme käyttämään maneesia. En kai uskonut sen olevan mahdollista enää tämän elon aikana, mutta kai se on nyt uskottava. Suomen talvi on vaan yhdellä sanalla sanottuna perseestä. Maneesin avulla se on aavistuksen vähemmän perseestä.

Tsuppaillaan Tammisaaressa

Tsuppaillaan Tammisaaressa

Keikkoja on riittänyt lähes joka viikolle ja välillä samaan päivään on ahdettu kaksi keikkaa. Enkä vaan pääse yli siitä miten hääparit ovat aina niin onnellisia ja kauniita ja ihania ja ystävällisiä.
Prinssi on tehnyt lähes kaikki kesän keikat, ja muutamaa vähän heikommin mennyttä keikkaa lukuunottamatta (pientä hermostuneisuutta) siitä on kehkeytynyt erittäin mukava työtoveri. Se on silminnähden alkanut rentoutumaan ja nauttimaan keikkailusta. Ja jos ihan rehellisiä ollaan – ja miksei oltaisi – niin en jossain vaiheessa elämää ollut ihan varma pystyykö se siihen. Tämä kesä on kuitenkin osoittanut sen miten periksiantamaton ja pitkäjänteinen työ on tehnyt tehtävänsä ja muovannut meistä yhdessä hyvän tiimin. Ihminen ei pelkästään kouluta ja opeta hevosta, vaan hevonen opettaa ihmistä vähintäänkin yhtä paljon ja tärkeä(mmä)llä tavalla. Molempien on oltava tietyllä tavalla auki ja kuunneltava toisiaan, muuten on vain kova kovaa vasten.
Hevosen kanssa työskentelyssä kiehtookin juuri eniten moniulotteisuus; se on niin paljon muutakin kuin teknistä suorittamista. Jokainen kerta kun työskentelee hevosen kanssa on uusi tilanne, vaikka olisi näennäisesti ollut samassa tilanteessa ennenkin. Ympäristö, hevosen mieliala ja oma mieliala on joka kerta eri. On oltava läsnä. Miksi hevosen pitäisi olla jos et itse ole?

21146925_10155113234833732_534819158_o

Tammisaari Village

Meillä on ollut niin paljon upeita hetkiä tänä kesänä, että tekisi mieli kirjoittaa kaikesta yhtäaikaa. Ja laittaa 100 kuvaa perään. ”Meillä” tarkoitan koko Kaviokyydin tiimiä: hevosia, itseäni ja apulaisia. Kaaos on kuitenkin saatava nyt hallintaan, joten keskityn ajankohtaisimpaan asiaan eli tähän päivään.
Tänään, elokuisena lauantaina, Prinssi nimittäin matkusti kauniiseen Tammisaareen ja tyypillisesti olimme varmaan tunnin etuajassa koska on eksymisvara, renkaanhajoamisvara, pissahätävara, hätävara ja hädän hätävara. Käytimme kuitenkin viisaasti kaiken ylijääneen varan ja kävimme seikkailemassa taluttaen Prinssiä kapeilla kujilla puutalojen välissä ja tuulisella merenrannalla. Oona-apurilta sujui onneksi hyvin toinen kansalliskielemme ruotsi, joten hän sai hoitaa kaiken kommunikoinnin paikallisten utelijoiden kanssa. Myös sen humalaisen miehen jolle oli pakko lopulta kohteliaasti sanoa että nyt on hyvä hetki antaa hevosen keskittyä työhönsä. Näitä joskus tulee vastaan ja itse en tykkää päästää eläinteni – enkä itseni sen enempää – lähelle alkoholin vaikutuksen alaisena olevia henkilöitä. Hyi.
Tammisaaren kirkko on ihan järkyttävän kaunis, ja myös kirkonkellot soivat maltillisen heleästi eikä niin hemmetin kilkattaen että tärykalvot putoaa maahan, kuten joissain kirkoissa.

21147159_10155113234568732_1157137656_o

Nakkipotamus ja kirkontorni

Oli hauskaa kun perässämme kulki autosaattue! Virolainen hääperinne, joka mielestäni pitäisi matkia tänne Suomeen jotta hääpari saisi kaiken ansaitsemansa huomion turuilla ja toreilla. Autojen olisi kuulunut myös tööttäillä jotta kaikki varmasti huomaavat, mutta tällä kertaa tööttäilyt oli kohteliaasti jätetty pois hevosen takia.
Tuuli oli kova ja ilmassa oli muutenkin jo vähän syksyä. Sateelta kuitenkin vältyttiin taas kerran vaikka uhkaavia pilviä käyskenteli siellä täällä ja taivaalla.
Prinssi Nakkipaketti oli hienompaakin hienompi ja parempaakin parempi. Se sai kyllä kuulla sen lässytyksen ja leipäpalojen muodossa. Ja meillä on aina keikalla mukana hevosten herkkumehua eli melassivettä.

21125098_10155113234593732_1736714731_o

Nakkelus ja Oona

Olisi niin paljon kerrottavaa kesän tapahtumista. Yksi kesän kohokohta oli oma hevosriehamme omalla ihanalla kesätallilla. Se meni niin sanotusti nappiin. Siitä ja kaikista iloisista ihmisistä jäi niin hyvät muistot, jotka on oman päänsisäisen muistikortin lisäksi talletettu upeisiin valokuviin joita en ole ehtinyt viimeisten kahden kuukauden aikana edes käydä läpi kokonaan! Ne haluaisin jakaa kanssanne vielä ennen syksyä niiden ansaitsemalla huomiolla. Siellä on taulumateriaalia.

21124804_10155113232248732_523866619_o

Hummanihei

Kaviokyydin tallin nimeksi tuli KK-talli, ja siitä kerron varmasti myöhemmin lisää kuvien kera.

Ja jos en kuitenkaan kiireissäni kerkeä kaikkia haluamiani projekteja toteuttaa, niin haluan kuitenkin kiittää tähän väliin kaikkia ihmisiä tältä kesältä, koska tuli vaan niin kiitollinen olo. Ja kaikilta aikaisemmiltakin kesiltä. Unohtamatta muitakin vuodenaikoja. Siis kaikkikaikki. Aputontut on ihan korvaamattomia. Kesätallin porukka joiden kanssa on ollut superhauskaa. Aikaisemmat tallinpitäjät ja tallikaverit. Asiakkaat ja asiakkaiden sukulaiset ja ystävät jotka ovat hymyilleet meille ja heittäneet hauskoja kommentteja ja kehuneet Prinssiä komeaksi. Mun hevoset jotka ovat olleet aika lihavia viime aikoina, mutta sitäkin onnellisempia. Kaikki hevosten hoitajat ja vuokraajat ja ratsastustuntilaiset joiden kanssa saan toteuttaa yhtä intohimoistani eli opettamista. Facebookin päivityksistä tykänneet, jakaneet ja kommentoineet. Yhteistyökumppanit ja tukiverkosto. Autonkorjaajat. Vaunuseura. Koirat ja kissat ja niiden kirput.
Niinku kaikki. Kiitos kun olette olleet mukana Kaviokyydissä <3

Hommat jatkuu. Olkaa kiltisti.

21146512_10155113235133732_421159617_o

 

takaisin blogivalikkoon