KUN NAKKI TÖIHIN LÄHTI

19.2.2017

”Nakki ei niin kovaa!”. Huusi kuski silinteripäissään, ja joutui heti perään selittämään tuoreelle avioparille miksi kutsuu hevostaan Nakiksi. Nakki, meetwursti, mitä näitä nyt on. Prinssinakki, kaikella rakkaudella.

”Nakki kovempaa!”. Huusi kuski kypäräpäissään raviradalla. (Onhan se mahdollista että ravimiehetkin ovat kutsuneet Nakkia Nakiksi?).

”Ota näistä nyt selvää”. Mietti Nakki päissään. Ja jatkoi Oulunkylän baanaa pitkin kuin idän pikajuna kohti itää. Onneksi liikenneympyrässä mentiin ainoastaan puoli kierrosta, muuten eräs nimeltämainitsematon nakin värinen hevonen olisi voinut erehtyä luulemaan sitä volttilähdöksi. Tai jos oltaisiin menty ¾ kierrosta, olisi kilpakumppaneina ollut 80km/h liikkuvat peltihevoset ja ratana Kehä I. Siitäkös Nakki ja 100-vuotiaat vaunut olisivat innostuneet!

MTV Total mainoskuvaukset 2016

MTV Total mainoskuvaukset vuosi sitten kun Nakki oli vielä tosi ohut nakki…

Ei mutta leikki sikseen. Ei vaarallisen hevosen kanssa lähdetä liikenteeseen. Prinssi on ollut minulla nyt 1,5 vuotta, ja se on aika joka tarvittiin tähän hevoseen tutustumiseen niin että sen kanssa voi aloittaa hääajelut. Sitä ei koskaan voi etukäteen tietää kauan sellaiseen menee kun kyseessä on puoli tonnia alkukantaisilla vaistoilla varustettua lihaa. Eihän näiden eläinten kanssa voi muutenkaan tietää yhtään mitään mistään. Jos hetken luulee tietävänsä niin ne aina palauttaa pienen ihmisen maan pinnalle. Siksi tässä työssä, jota Kaviokyytikin tekee, on pysyttävä nöyränä. On valmistauduttava, ennakoitava ja varauduttava. Ja siltikin voi sattua ja tapahtua, kuten niille epäilemättä kokeneille ajeluhevosille joiden niskaan tippui katolta lumet ja ne juoksivat kärreineen ojaan.

Prinssi on urheiluhevonen, sillä on vauhti veressä. Se tykkää mennä lujaa, mutta samalla myös vähän stressaa sitä. Olen tehnyt hurjasti töitä saadakseni sen rentoutumaan ja nauttimaan liikunnasta muutenkin kuin reuhtomalla miljoonaa. Välillä on onnistumisia ja välillä hyvin, HYVIN, syviä epätoivon hetkiä, kun on tehnyt mieli ihan kirjaimellisesti tehdä siitä nakki.
Prinssillä on ollut vaikeuksia ottaa ihmisen tarjoama tuki vastaan. Se on ollut kovin itsenäinen ja tehnyt päätöksiä omavaltaisesti, ja olen työskennellyt sen kanssa, että se hyväksyisi että MINÄ teen päätökset siitä mihin mennään ja miten lujaa. Ja kun joku asia jännittää niin minä päätän tarvitseeko sitä jännittää vai ei. Vaikeaksi tämän on tehnyt Prinssin samaan aikaan ruunamainen jötikkäluonne ja semireaktiivinen herkkyys. Se on sellainen hevosmaailman hintti. Tavallaan. (välihuomautuksena haluan laittaa että suhtaudun seksuaalivähemmistöön erittäin neutraalisti enkä jaksa edes tajuta miten kukaan jaksaa enää tai koskaan on jaksanutkaan suhtautua siihen mitenkään muuten.)
Pikkuhiljaa Prinssille on ruvennut iskostumaan rutiiniksi ”hätätilanteissa” ottaa heti kontakti minuun, koska se tietää että annan sille neuvot selviytymään hevosensyöjäkivistä ja muusta pahasta mikä maailmassa tulee vastaan.

IMG_7513

Takkulan maastotaitokilpailut. Kaikki yhteinen tekeminen on yhteistyötä. Vanha kiinalainen sananlasku.

Eli kaikki harjoittelu ajeluita varten ei ole ajamista, vaan jokapäiväistä käsittelyä arjessa ja ei-arjessa, mahdollisimman monenlaisessa eri tilanteessa. Olen juoksuttanut koiria vapaana kun ollaan lenkillä. Olen tehnyt sateenvarjoharjoituksia, vedättänyt traktorinrengasta, käynyt taluttelemassa, ratsastamassa ja ajamassa alikulkusilloista, venerannasta, tietyömaan ohi, trampoliinilla hyppivien lasten ohi, asutusalueilla, umpimetsässä (no siellä en kyllä kärryillä ole mennyt), leikkikenttien ohi, ojien yli, ali ja ympäri. Ollaan oltu mainoksen kuvauksissa. Ollaan käyty maastotaitokilpailuissa kahlaamassa, kiemurtelemassa, hyppäämässä maastoesteitä, avaamassa portteja selästäkäsin, ylittämässä siltoja ja pressuja. Ja seisty paikallamme aivan saatanan paljon. Koska seisominen ja malttaminen on ehkä tärkein asia jota miltä tahansa työhevoselta vaaditaan. Ja kun kyseessä on entinen ravuri, jonka maltti ei aina ole ollut ihan ensiluokkaista, niin harjoittelun tärkeys korostuu. Ja yksi turvallisuusasia josta jaksan aina jauhaa kaikille maastakäsittely-oppilaille: ”seis”-käskyn ehdoton noudattaminen. (Tietysti se pitää ensin opettaa hevoselle, mutta kun se osaa sen, sitä tulee noudattaa kyselemättä).

Jack Daniel´s 150v, 2016

Jack Daniel´s 150v, 2016. seisomisreeniä 2h

Kaiken tämän lisäksi Prinssi on treenannut ratsun hommia. Sen tasapaino ja lihaksisto on parantunut ratsastusharjoitusten myötä. Hyvinä päivinä se on todella hyvä; keskittynyt , rauhallinen ja silti reipas ja kevyt ratsastaa. Huonoina päivinä se tuntuu siltä kuin olisin hakenut hevosen alleni suoraan Vermosta. Silloin yritän aina muistuttaa itseäni että ihan oikeasti AINA EI VOI MENNÄ HYVIN, ei edes elävän nakin kanssa. Silloin on taas pakko myös nöyrtyä ja katsoa itseään peiliin (tallilla ollessaan ei kannata kirjaimellisesti sitä tehdä koska näyttää yleensä niin saatanan hirveeltä että masentuu vaan lisää). Ollaanko edetty liian nopeasti? Ymmärtääkö se mitä siltä halutaan? Miten saan sen ymmärtämään niin että kenenkään ei tarvitse hermostua? Oliko itselläni huono päivä tänään joka heijastui hevoseen? Onko sillä lihakset kipeät? Onko mulla lihakset kipeät? Hiertääkö satula, suitset, kuolaimet, suojat, kentän pohja, kellonaika, nälkä, jano, maapallon kiertoliike suhteessa selkärangan nikamiin?
Tää laji on ihan psykedeelinen.

IMG_7702

hei, me odotetaan

Poden tasaisin väliajoin, tai mahdollisesti jatkuvasti, huonoa omaatuntoa siitä etten harjoittele tarpeeksi, koska aika nyt on sellainen kusipää ettei se koskaan anna armoa. Vaikka eihän sinne 100 litran kottikärryynkään voi laittaa 300 litraa paskaa.
Mutta armo, tuo nimeltä kuulostava mutta aivan muuta tarkoittava sana, on asia jota ihmisen on pakko suoda sekä itselleen että muille, myös eläimille. Etenkin eläimille. On vain hieman häilyvää että missä kohtaa se armo itseään kohtaan muuttuu laiskuudeksi. Sitten sitä käy hämmentävää keskustelua itsensä ja välillä muidenkin kanssa siitä, onko elämässä tarkoitus reuhtoa vai relata. Jos Nakilta kysytään niin reuhtoa.

(Olin sittenkin väärässä. Tavallaan.
Wikipedia: Armo on suomalainen miehen etunimi. Sitä ehdotti nimeksi H. A. Reinholm vuonna 1879 ja Yrjö Karilas vuonna 1919 ja se otettiin almanakkaan huhtikuun 28. päiväksi vuodesta 1929 lukien, mutta sai niin vähän kantajia, että poistettiin vuodesta 1950 lukien. )

Että sellanen päivän nippelitieto.

IMG_7713

Oulunkylän komein hevonen

Mitä jos mentäisiin siihen hääajeluun? Olisko ok? Tai johan me käytiin siellä. Perjantaina. Ruuhka-aikaan. Ja Prinssinakki alias Nakkelsson oli oikein hyvin käyttäytyvä herrasmiesruuna. Ensimmäisellä hääkeikallaan. Oulunkylän söpön puukirkon kellot kajahteli korvan juuressa, hääjengi valui ovesta ulos ja hurrasi (hääparille kylläkin luulisin?), vierestä ajeli busseja ja mitänäitänyton. Nakin suupielissä oli vähän oranssia kuolaa, koska syötin sille porkkananpalasia edistääkseni tämänkin performanssin miellyttävyyttä hevosen silmissä, korvissa ja etenkin suussa. (Pyydän anteeksi jos joku loukkaantui kun kutsuin häätilaisuutta performanssiksi. Tein sen ihan lämpimillä ajatuksilla ja huumorilla. Ja koska en keksinyt muuta sanaa, paitsi messu, jota en valinnut).
Ja ah, morsiamen valkoinen häämekko; se tuo aina juhlan tunnun vaunuumme, vaikka sää olisi aivan kökkö. Puhumattakaan sulhasen turkooseista tennareista ja vastavihitystä tunnelmasta. Ja ah, se tunne kun on hiljainen hetki ja rupeat läpättämään jotain paskaa kuten miksi kutsut hevostasi Nakiksi, ja huomaatkin että siihen hiljaisuuteen oli syy: herkkä hetki takapenkillä <3

IMG_7715

Ogelin baana siintää

Nakki oli tyytyväinen kun pääsi liikkeelle, vaikka seisoikin nätisti kirkolla. Ja siis, vaikka myönnän että olisin voinut ostaa helpommankin hevosen, niin onhan tässä kyseisessä nakkieläimessä todella supervahvoina ominaisuuksina liikennevarmuus (kaikki moottoriajoneuvot mukaanlukien soiva ambulanssi), sen elastinen laukka, sekä se tosiasia, että sen perään voi laittaa ihan mitä vaan keksii laittaa. Esimerkiksi hääparin.

 

Kiitos avusta ja kuvista Sini :)

takaisin blogivalikkoon