Tuomiokirkko – mansikkawiener – Olympiaterminaali

1.8.2016

Ostin aamulla ennen keikalle lähtöä hevosille rehuja satasella. Siinä rullatessani Puuilon portaita alas ja nähdessäni mukavanpyöreän miekkosen myymässä mukavanmakoisannäköisiä leipomuksia rullaportaiden alapäässä tajusin, että tänään on muuten tulossa jälleen yksi viittä vaille nälkäkuolema-päivä. (Edellinen päivä meni leipäviipaleiden voimalla). Ehkä asiasta vähän avauduin miekkoselle mutta sillätavalla hyväntuulisesti, jotten nyt aivan pilaisi hänen päiväänsä joutavilla jorinoillani. Yksi suussasulavan näköinen mansikkawieneri valikoitui mukaani ruskeaan paperipussiin piilotettuna. Se – kahden euron ruokavalioni – ja ne – hevosten sadan euron ja -kilon säkit – kainalossani vaapuin autolle ja mietin taas että onko tässä mitään järkeä.

Mukulakivet. Nuo menneiden aikojen piinaavat nilkankatkojat, autonhajottajat ja helvetti kenen idea nekin oli? Ystäväni mukulakin puklasi kaiken ulos hytkyttyään aikansa mukulakivillä rattaissa. Yritin sanoa että nimi viittaa kivien muotoon, ei siihen että mukulat viihtyisivät siellä jotenkin erityisen hyvin.
Helsingin keskustaan siis tiemme vei, ei nyt kovin suoraan ja vaivattomasti, mutta vei lopulta kun kuuntelin TomTomin neuvoja. Olisi pitänyt ehkä kuunnella myös autokoulun neuvoja siinä kohtaa kun puhuttiin pysäköintilaeista. Minä iloisesti laitoin auton parkkiin väärään menosuuntaan, mutta vain koska toisinpäin ollessa en olisi saanut Vekkulia ulos trailerista ollenkaan, ja sekös vasta olisi vaikeuttanut hääkeikan vetoa. Olen kyllä kuullut tarinoita siitä kuinka hevonen on änkenyt itsensä ulos trailerin edessä olevasta pikkuovesta, mutta viimeistään Vekkulin mahan kohdilla olisi kyllä tullut toppi.
Yliopistonkadulla kulki kaikenlaista tallaajaa: oli turistia, lähesnudistia (aurinko), höpöttäjäsetää jolla on ollut hevosia vuonna nakki, ja sitten oli se täti joka ei uskaltanut kävellä Vekkulin ohi vaan kiersi keskeltä autotietä ja sanoi: ”tuo voi tappaa minut mutta autot ei aja yli…NYT SE KATTOO MUA APUA”.
Hmmm. Epäilemättä sillä ”pahalla silmällä”.

komeeta on

Ensimmäinen keikkamme Tuomiokirkolla ja arvatkaapa oliko hienoa seistä pitkien, leveiden ja joka ilmansuuntaan suurien portaiden välisellä tasanteella ajovermeissä, auringonpaisteessa ja katsella Helsinkiä Vekkulin kanssa? No olihan se, kunnes oltiin oltu siinä jokunen tovi, ja aurinko lämmittämisen sijaan lähinnä sulatti meidät, ja rupesin odottamaan kauhulla Vekkulin kakkatuokiota kirkon eteen, sillä laskujeni mukaan sen olisi pitänyt tulla aivan juuri kohta, todennäköisesti silloin kun kirkon ovet aukaistaan ja vieraat alkavat valua ulos. Nämä kakkamietteeni keskeytti turisti ameriikoista, joka tuli viereeni häkellyttävän lähelle ja työnsi salamyhkäisesti käteeni viiden euron setelin. Erikoista, etten sanoisi. Hänelläkin on joskus ollut hevosia, hän asuu 30 mailia New Yorkista, nykyään hänellä on vain koiria.
Sitten suntio tuli ihastelemaan Vekkulia, koska Vekkuli ON paras, ja hänellä oli erikoinen tuplalettikampaus jollaista en ollut ikinä nähnyt.
Vieraita oli aivan sairaan paljon. Kaikki huusivat ja hurrasivat.
Tykkään kun nykyään puhallellaan saippuakuplia hääparin ylle. Tai siis tuulen suunnasta riippuu onko ne kuplat hääparin yllä vai Vekkulin silmässä. Toisaalta on myös kiva kun häiden jälkeen vaunuista (ja paidan sisältä) löytyy sydänriisiä. Se on sellainen hetki elämässä kun hymyilyttää sillä tavalla ettei syytä viitsi ruveta selittämään muille.
Ja mistä näitä ihania hääpareja oikein sikiää? Vekkuli veti minut, heidät ja kuvaajan Kaivopuistoon kuvattavaksi. Sen jälkeen se veti meidät Olympiaterminaalin kupeeseen. Sitten se veti pelkästään minut varikolle rauhallisia sivuteitä pitkin (helvetin mukulakivet). Espan ylitys oli vähän hektinen, mutta sen jälkeinen Fabianinkatu taas rauhallinen. Hymyilytti. Onneksi sitäkään iloa ei kauaa kestänyt: punaisen trailerin vivussa roikkui iloisesti tuulessa heiluva sakkolappu. Kuten muuten myös autossa. Väärä pysäköintisuunta. Peräkärrystä puuttuu parkkimaksu. Kiitos Helsingin pysäköinninvalvonta.
Kiitos (ihan oikeasti) Puuilon pullea wienermies joka aamulla olit täysin huomaamattani laittanut ruskeaan paperipussiin kaksi sairaan makoisaa mansikkawieneriä maksamani yhden sijaan <3 Eikö se ole niin että kaksi wieneriä kumoaa kahden sakon aiheuttaman mielipahan?

kuvat lainattu netistä

mansikkawiener

 

 

 

 

 

 

 

takaisin blogivalikkoon