Veikkaus-mummo

20.10.2017

22473721_10155235504408732_1542597028_o

Avaruuskävelyllä

Filmausprojekteista jää hauskoja muistoja. Audiovisuaali on muutenkin ollut aina kiinnostavaa. Mutta kyllä tällaisena aikatauluorientoituneena sekin on kiinnostavaa että miten ne filmaus-aikataulut pettää joka ikinen kerta! Tunti tarkoittaa kahta, ja sen kahden jälkeen tulee vielä kolmas. Joka kerta. Ainakin isommissa produktioissa. Ainoa kerta kun aikataulu piti oli pienellä porukalla käsivaralla kuvattu Gasellien musiikkivideo, ja jälki on aikataulussa pysymisestä huolimatta priimaa ainakin omaan silmään. Tai siis tottakai se on priimaa kun Vekkuli esiintyy siinä. (Jos ette ole vielä nähneet niin tässä linkki https://www.youtube.com/watch?v=N-NsHbbW0KI )

22473296_10155235502793732_1043660683_o

Vekkuli sirkusponi

Viimeisin projekti johon saimme osallistua tapahtui itästadin teollisuusalueella studiossa sisällä. Ja koska projektin aikataulu eteni hitaammin kuin Kaviokyydin aikataulu, ehdimme tehdä pienen tutkimusretken lähiympäristöön.
Vekkuli pääsi pitkästä aikaa töihin, ja siitäkös se tykkäsi, seikkailijaluonne kun on. Niinkuin omistajansakin. Nuorempana seikkailtiin Vekkulin kanssa paljonkin, ja haaveilen että olisi vielä joskus aikaa sellaiseen. Hevosiakin olisi oikein kolme päätä ja 12 jalkaa valmiina vaeltamaan uusia polkuja. (Ette uskokaan kauan kesti väsyneenä laskea monta jalkaa kolmella hevosella on. Oli vaikeuksia jo päiden kohdalla.)

22532133_10155235503303732_17741004_o

Stuudio

Ensin tehtiin kierros puistossa. Oona meinasi käydä puskapissalla valvontakameran valvovan silmän alla. Lenkkeilijät hieroivat silmiään hevosen nähdessään ja vuoden isä otti tyttärelleen kuvan hevosesta jotta voisi vittuilla tälle että tämän missasit kun et suostunut lähtemään pihalle.
Vekkuli kiipesi kaivon päälle (kuva).

22494811_10155235503773732_292077980_o

Urbaani syysposeeraus

Sitten palattiin studiolle kuullaksemme että aikataulu pettää edelleen. Teimme uuden kierroksen, mutta koska puisto oli jo niin last season, kiersimme betonihelvetissä. Vekkuli trimmasi teollisuusnurmikoita. Kohtasimme tupakoivan bändin, jolla ei vielä ollut nimeä. Heillä oli kiista onko Vekkuli hevonen vai poni. Hevonen, suomenhevonen, sanoin. Suomi 100-hevonen, he vastasivat puolikkaalla kysymysmerkillä. Vierailimme treenikämpällä (kuva). Otimme kuvia (kuva). Ehdotin bändin nimeksi Toteemieläin, koska joku sanoi että Vekkulista tuli nyt bändin maskotti. Vekkulin mielestä tämä kaikki oli ihan normisettiä. Ja mun mielestä mä rakastan spontaaneja kohtaamisia, etenkin jos ne tuntuu fiktiolta. Puolisynteettiseltä.

22472320_10155235503513732_1218682149_o

Toteemieläin Toteemieläimen treenikämpällä

Syötiin yhdet satsumat. Ei mandariinit, ei klementiinit, vaan satsumat. Vekkuli söi tieltä yhden banaaninkuorislicen. Yritin estää mutta se imaisi sen suihinsa nopeammin kuin valo syö pimeyden. Asfaltille jäi epätäydellinen banaaninkuori.
Lopulta päästiin greenscreenille. Vekkuli söi sitäkin. Luuli varmaan ruohoksi. Hengattiin kun ympärillä siirreltiin kalliita audiovisuaalisia laitteistoja, pressuja, verhoja, valoja. Vekkuli paskoi keskelle viheriötä niin että kakkavettä roiskui kahden metrin säteelle keskuspisteestä. Näytti siltä kuin joku olisi pudottanut benjihyppytornista ison kanan munan jonka sisällä on kakkaa. Miksi, sitä en tiedä. Yritin nauraa mutta kyllä helvetti hävetti. Siivottiin sitä kolmen ihmisen voimin ja Oona otti kuvia (kuva).

22561365_10155238182403732_372982187_o

22494874_10155235503738732_1129229601_o22473574_10155235502863732_1296756926_o

Vekkuli edestä, Vekkuli takaa, Vekkuli sivulta, Vekkuli makaa. No ei se maannut mutta kaikki muu tallentui Veikkauksen mainokseen. Siinä se rakas pallomahainen hirviöhevonen seistä törrötti vapaana ja Oonan piti hillua kameran takana Vekkulia huudellen jotta se ei olisi nukkunut kuvissa. Se näytti siinä parrasvaloissa maailman söpöimmältä pikku hevoselta, ja olikin. Kaviot kiillotettuna, tukka ojossa, häntä silkkiä ja viisaat nappisilmät tapittaen. Ei huolen häivää mistään, nauttien kaikesta kuhinasta ympärillään.

22494641_10155235504713732_1988658486_o

varastokävelyllä

 

22494686_10155235504863732_1939619610_o

Kirjastoautonkin toteemieläinmaskotti?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lähtiessämme yksi setä kuvausryhmästä sanoi: ”Heippa mummo”, sellaisella hellyyttävällä epämiehisellä äänensävyllä. Ja Oona taas sanoi: ”Mä oon sun kanssa joutunut paljon sellasiin tilanteisiin joissa en ikinä kuvitellut olevani”. Vastasin että niin mäkin.

Nyt sitten bongaamaan Veikkauksen mainosta! ;)

takaisin blogivalikkoon